Oikeus mieleiseen harrastukseen

Harrastukset ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää. Niiden merkitys tänä päivänä korostuu kasvotusten tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen, lapsen ja nuoren itseilmaisun sekä monipuolisen ja innostavan toiminnan tarjoajina. Harrastuksissa yhdistyvät kaverisuhteiden vaaliminen, itsensä kehittäminen, lasten ja nuorten unelmat, omien vahvuuksien löytäminen, vuorovaikutus aikuisen kanssa sekä lapsen ja nuoren valinta käyttää vapaa-aikaansa mahdollisimman mielekkäästi. Harrastukset voivat ehkäistä syrjäytymistä ja olla keino auttaa syrjäytyneitä nuoria.

Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991. Maamme perustuslakiin on kirjattu oikeus sivistykseen. Lapsille ja nuorille taattu harrastaminen tukee osaltaan sivistystyötä. Nuorisolain yhtenä tavoitteena on tukea nuorten harrastamista ja toimintaa kansalaisyhteiskunnassa. Myös perusopetuslaissa säädetään perusopetusta tukevasta muusta toiminnasta. Perusopetuksen yhteydessä voidaan oppilaille järjestää kirjastotoimintaa, kerhotoimintaa ja muuta opetukseen läheisesti liittyvää toimintaa. Perusopetuslaissa säädetään myös aamu- ja iltapäivätoiminnasta, jolla tuetaan perusopetuksen tavoitteiden saavuttamista ja pienten koululaisten iltapäivää.

Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen 31 artiklaan kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulee kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustaa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja kansalaisia.

Harrastustoiminnan järjestäminen toteuttaa myös Euroopan komission suositusta investoida lapsiin (2013/112/EU). Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden tulee järjestää toimintaa, joka tähtää lapsiköyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen ja lasten hyvinvoinnin edistämiseen monin eri strategioin. Jäsenvaltioiden tulee rohkaista kouluja sekä kunnallisia ja muita paikallisia toimijoita luomaan kaikille lapsille tarjolla olevaa parempaa oppituntien ulkopuolista toimintaa parempine toimintapuitteineen riippumatta vanhempien työtilanteesta ja taustasta.

Harrastustoiminnan rooli tulee korostumaan kuntien tehtävissä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen että uusittujen nuoriso-, kirjasto- ja liikuntalakien myötä. Mikäli sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät suunnitellusti maakuntien vastuulle vuonna 2019, sivistyksestä ja hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisevästä terveyden edistämisestä tulee kunnan mittakaavassa merkittävimpiä tehtäviä. Kuntien ja maakuntien yhteistyö on tärkeää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Uudet nuoriso-, liikunta- ja kirjastolait korostavat kunnan tehtävää liikuntapalvelujen järjestäjänä sekä erityisesti omaehtoisen kansalaistoiminnan tukijana. Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain (728/1992) mukaan kunnan tehtävänä on myös järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla.

Yksikään lapsi ja nuori ei jää harrastamisen ulkopuolelle

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien lisääminen edellyttää rahallista tukea, asenteiden ja toimintatapojen muutosta, ohjaajien koulutuksen lisäämistä sekä kuntien ja kolmannen sektorin välistä vuoropuhelua. Jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastukseen, tarvitaan lisää edullista ja matalankynnyksen harrastustoimintaa, kuntien tilat laajemmin harrastustoiminnan käyttöön, harrastuksen järjestäjille toimintaa tukevia avustusmuotoja sekä tiedon hyödyntämistä harrastustoiminnan suunnittelussa.

Vähävaraisissa perheissä elävien lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia tulee lisätä. Jos lapsi tai nuori ei voi osallistua samoihin harrastuksiin kuin hänen kaveripiirinsä, seuraa eriarvoistumista, joka vaikuttaa lapsen ja nuoren itsetuntoon ja kehitykseen. Lapselle ja nuorelle on tärkeää tuntea yhteenkuuluvuutta oman ikäryhmänsä kanssa, myös harrastuksissa. Tuki osoitettuna suoraan vähävaraisille perheille on vähiten lapsia ja nuoria leimaava harrastamista edistävä tapa, josta mm. Pelastakaa Lapset ry:llä on hyviä kokemuksia. Olisi myös tärkeää löytää kunta- ja järjestökohtaisesti uusia ratkaisuja kalliiden harrastusvälineiden yhteiskäyttöön ja lainaamiseen.

Merkillepantava huoli on lasten ja nuorten harrastamisen liian suuresta tavoitteellisuudesta ja kilpailuihin tähtäävän valmentamisen (erityisesti liikunnan kohdalla) painottamisesta. Tämän koetaan olevan harrastamisen hinnan ohella yksi tärkeimmistä drop out -ilmiön syistä. Tutkimuksissa on osoitettu, että yläkouluiässä nuorten harrastamisessa tapahtuu notkahdus. Syynä voi olla, että nuori arvioi, kannattaako harrastusta jatkaa tai harrastamisen vaatimukset pakottavat luopumaan harrastuksesta. Joka tapauksessa harrastusten järjestäjien tulisi tarkasti kuunnella nuoruusiässä olevia harrastajia, heidän toiveitaan ja näkemyksiään ja olla valmiita tekemään muutoksia harrastusrytmiin ja -sisältöihin. Tämä voisi vähentää osaltaan harrastuksen lopettamista. Toisaalta harrastusten järjestäjien tulisi mahdollistaa harrastuksen vaihtaminen nuoruusiässä ja kannustaa aloittelijoita monin keinoin. Lapsille ja nuorille tulisi olla tarjolla enemmän vaihtoehtoja. Tavoitteellisesti harrastaminen tulisi olla mahdollista myös 1-3 viikkotunnin harrastamisessa. Samoin harrastustuntimäärässä pitäisi olla joustavuutta esim. koulutyön vaativuuden vaihtelujen vuoksi, erityisesti nuoruusiässä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö- ote työryhmän raportista 2017